Miten minusta tuli taikuri?

TAIKURI JONI PAKANEN - esiintyjä, viihdyttäjä ja persoona

 

Jos etsit laadukasta ohjelmaa tapahtumiin, edessäsi on monipuolinen viihteen ammattilainen,

joka tuo tilaisuuteesi taikuutta tyylillä!

 

Tiedustele vapaita iltoja myyntipalvelustamme p. 040 748 5336 tai lähetä tarjouspyyntö.

Taikuri Pakanen on monipuolinen viihteen ammattilainen, joka nostaa tilaisuutenne aivan uudelle tasolle.

Tutustu ohjelmavaihtoehtoihin ja katso videoita esityksistä. Tehdään yhdessä tilaisuudestanne vuoden maagisin menestys.

 

"Kiitos Joni! Kaikki olivat aivan hullaantuneita Sinusta!"

- Mira Virkkunen, Finland Expo 2010 Shanghai

 

"Taikurikonsepti sopi mahdottoman hyvin tilaisuuteemme. Voimme suositella!"

- Juha Mäkinen, Metsähallituksen Viestintäjohtaja

 

"Taikuus on takuuvarma elementti kansainväliselle yleisölle.

Joni hoitaa tapahtuman siten, että myös toteutus kestää kansainvälisen vertailun."

- Pertti Huuskonen, Technopolis Oyj

 

Lue tarinani tästä!

 

 

 

 

 

 

KUKA ON JONI PAKANEN JA MIKSI HÄNTÄ KUTSUTAAN TAIKURIKSI?

 

Nimi: Joni Pakanen  (s. 1984)

Kotipaikka: Syntynyt Oulussa, asuu nykyään Helsingissä

Koulutus: Mediatuottaja (Oamk)

Ammatti: Taikuri, Yrittäjä

 

Palkinnot:

* Ravintolataikuuden SM 3. sija 2015

* Taikurimestari Reijo Salmisen trofee -kiertopalkinto 2014

* Ravintolataikuuden SM 1. sija 2014

* Vuoden Alumni 2013

* Kaupungin paras taikuri 2009 & 2010 (City-lehti)

* Junioritaikureiden SM 1. sija 2002

 

Helsingin Energian Helen -lehden haastattelu kertoo tarinani näin:

 

Taikuri Joni Pakanen ei loihdi kania silinteristä, mutta häikäisee silti tempuillaan.

Kaikki alkoi lasten taikurilaatikosta. Kun oululaisen Joni Pakasen seitsemänvuotias serkku raotti lahjaksi saamaansa temppupakettia, poika oli kerrasta myyty. Serkukset perehtyivät laatikon sisältöön huolella ja alkoivat treenata pikkutemppuja yhdessä. Kun Pakanen vielä kouluvuosinaan tutustui sirkuskoulussa taikuuteen hurahtaneisiin poikiin, polku oli sinetöity: yhteinen taikuriryhmä esiintyi pian lastenkutsuilla. Vähitellen silmänkääntötempuista ja illuusioista tuli leipätyö.

 

Nyt Pakanen on helsinkiläistynyt ammattilainen, jonka ei ole tarvinnut panostaa yrityksensä markkinointiin nettisivuja ja käyntikorttia uutterammin: sana lumoavista esityksistä on kiirinyt viidakkorummun avulla ja puhelin soi ahkerasti. Toimeentulon hankkiminen taikuudella ei enää ole temppu eikä mikään: Pakanen rakentaa häkellyttäviä illuusioita niin tupaantuliaisiin, vuosijuhliin kuin pikkujouluihinkin.

 

Mutta millaista taikurin arki oikeastaan on? Toisinaan aplodeja ja prameita tilaisuuksia – toisinaan aivan tavallista konttoripuurtamista. Pakasen työhuone sijaitsee hänen kotonaan, 60 neliön kerrostaloasunnossa, jonka hän jakaa avopuolisonsa kanssa.

 

“Glamour on kaukana niistä työpäivistä, kun kökötän setvimässä sähköposteja”, Joni Pakanen tunnustaa. “Samalla aivot kuitenkin raksuttavat ja kirjaan ylös ideoita uusiin ohjelmanumeroihin. Eikä työhuoneeni aivan tavalliselta näytä: perheeni parissa sitä kutsutaan luolaksi. Puoliso haluaisi välillä laittaa sosiaaliseen mediaan kuvia kaoottisen luolani omituisista kapistuksista, jotka ovat minulle arkipäiväisiä työvälineitä.”

 

Saa nauraa!

 

Vuosikymmeniä vanhat stereotypiat istuvat sitkeässä. Pakasta huvittaa, että yritystilaisuuden yleisö saattaa yhä hämmästyä, kun taikuri ei ilmestykään lavalle frakissa ja silinterissä ja taio hatustaan esiin valkoista kania. Tämä ei tarkoita, että moderni taikuri temppuilisi missä tahansa arkirytkyissä: suomalainen ammattitaikuri luottaa yleensä siistiin pukuun ja bisneslookiin siinä missä jenkkikollegat irrottelevat glitterillä ja paljeteilla.

“Tykkään itse ujuttaa esiintymisasuihini pieniä jujuja ja leikkiä asusteilla”, Pakanen kertoo. “Teen yhteistyötä muun muassa Jenni Ahtiaisen gTie-merkin kanssa: hänen suunnittelemissaan kravattisolmukkeissa on sopivasti maagisuutta.”

 

Uskottavaa ulkokuorta tärkeämpää on kuitenkin pätevä esiintyminen. Tempun tekninen osuus kokonaisvaikutelmasta on yllättävän pieni: Pakanen arvioi, että esiintyminen muodostaa 80 prosenttia illuusiosta, itse temppu vain 20. Vaikka hienomotoriikkakin täytyy hioa huippuunsa, olennaisinta on osata ennakoida katsojien reaktioita. Temput jalostuvat testikertojen myötä. Kohderyhmän tarkkanäköinen lukeminen on osa kerrytettyä ammattitaitoa. Tempun teho on helppo lukea yleisön kasvoilta.

 

“Ihmisillä on monia tapoja reagoida taikuuteen”, Pakanen kertoo. “Toiset muuttuvat pikkulapsiksi ja kikattavat hysteerisesti, toiset taas menevät aivan tolaltaan ja uskovat pahuuden voimien liittyvän yhtälöön. Usein joku ottaa yhteyttä vielä seuraavana päivänä ja kertoo jääneensä pohtimaan, miten tietty temppu tehtiin.”

Pakanen vinkkaakin usein yleisölle, että häneen saa olla yhteydessä, mikäli tempun toteutus askarruttaa liikaa: taikuri paljastaa jipponsa, jos jonkun yöunet ovat pähkäilyn johdosta koetuksella. Katsoja saa päättää itse, uskooko taikuuteen vai ei.

 

“Harjoitan itse koomista taikuutta, eli esityksissäni saa nauraa. Toivon kuitenkin, että pystyn tarjoamaan kullekin katsojalle myös henkilökohtaisen kokemuksen – en välttämättä yliluonnollista elämystä, mutta jotakin selittämätöntä.”

 

Nukkumatin housuissa

 

Tänä syksynä 2014 Joni Pakasen taidoista päästään nauttimaan muun muassa Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkuksessa. Perinteikäs tuotanto on monelle perheelle joulunodotuksen kohokohtia. Talvisirkuksen kauden teemana on Uni. Pakanen toimii esityksessä nukkumattimaisena keskushahmona, joka taikoo tanssijoille ja sirkustaiteilijoille mitä mielikuvituksellisempia unia. Työympäristön puitteet ovat kohdallaan: Kaapelitehtaan Pannuhallissa työskennellään noin tuhannen valolähteen keskellä. Hallissa luikertelee satoja metriä lamppuketjua ja useita kilometrejä sähköjohtoa.

 

“Valo on työssäni tärkeä elementti. Sen avulla voi luoda kiinnostavia illuusioita. Käytän monessa tempussa varjoja hyväkseni. Niillä voi tehostaa esitystä tai luoda näköharhoja. Korttipakkaa voi esimerkiksi liikuttaa pöydällä niin, että varjoni liikuttaa kortteja – en siis koske oikeasti pakkaan ollenkaan. Tällaiset illuusiot vaativat valoa juuri oikeasta kulmasta.”

 

Talvisirkuksen jälkeen tie on avoin. Joni Pakanen ei aseta uralleen liian tarkkoja tavoitteita: toiveissa on yksinkertaisesti kehittää itseään ja taitojaan jatkuvasti. Jokaisesta kiinnostavasta projektista oppii uutta. Villeimmissä unelmissa välkkyy pysyvämpi esiintymispaikka: kenties taikateatteri tai taikaravintola – uuvuttavaa kiertue-elämää kun ei jaksa loputtomiin.

 

Tärkeintä on kuitenkin, että työtä määrittävät kaiken aikaa ilo ja innostus.

“Kuulostaa hassulta, mutta minusta nukkuminen on aikamoista ajanhukkaa”, Pakanen nauraa. “Olen sen verran intohimoinen työni suhteen, että illalla sänkyyn mennessä toivon, että olisi jo aamu. Pääsisi taas ideoimaan ja harjoittelemaan.”

 

Helen 04/2014

Teksti: Laura Friman